Bukarest on kaupunki, jossa historia ja nykyisyys, itä ja länsi lyövät iloisesti kättä kaduilla ja kujilla. Sinne Kauppaseuran väki suuntasi syyskuussa 2025 — ja viiden päivän aikana nähtiin paljon muutakin kuin pääkaupunki.
Matka alkoi Helsingistä Riian kautta, ja Bukarestin lentokentän tuloaulassa odotti suomenkielinen opas Jokilaaksojen Kauppaseura -kyltin kanssa. Majoitus oli Vanhankaupungin sydämessä, ja jo ensimmäisenä iltana lähdettiin kävelemään sen kujille. Lipscani-katu ympäristöineen muodosti jo 1400-luvulla tärkeän kauppa-alueen, ja monet kadut on nimetty ammattikuntien mukaan — on satulantekijän katu ja hatuntekijän katu. Kauppiaiden kaupunki siis, sopivasti. Kierros päättyi yhteiseen illalliseen Caru cu Bere -ravintolassa.
Kansan palatsi ja diktaattorin jäljet
Toinen päivä kului kaupunkia katsellen: ortodoksinen katedraali, sotilaiden muistomerkki, riemukaari ja Unirii-bulevardi muiden suurten väylien ohella. Päivän varsinainen kohde oli kuitenkin Parlamenttitalo.
Sen tarina kertoo Romaniasta enemmän kuin mikään museo. Diktaattori Nicolae Ceaușescu alkoi 1980-luvun puolivälissä rakennuttaa perheelleen asuntoa, joka samalla olisi parlamenttitalo. Rakennuksen alta purettiin Bukarestin historiallinen keskusta — 20 kirkkoa ja 30 000 ihmisen kodit. Ironisesti lopputulos nimettiin Kansan palatsiksi. Tunnin kierros Senaatin siivessä ehti näyttää noin viisi prosenttia tästä yhdestä maailman suurimmasta rakennuksesta. Vieressä nähtiin myös Ceaușescun perheen ylellinen koti Kevätpalatsi, jossa toimii nykyään museo.
Päivä päättyi kevyempiin tunnelmiin: lounaalla La Mama -ravintolassa maisteltiin neljää romanialaista viiniä ja yhtä brandya, ja loppupäivä jäi vapaaksi bukarestilaista kahvilakulttuuria varten.
Transilvania: kaksi linnaa ja kuninkaallinen viinikellari
Kolmas päivä oli matkan pisin ja moni piti sitä parhaana. Aikaisen aamiaisen jälkeen bussi nousi vuorille Sinaiaan, jossa odotti Pelesin linna — kuninkaalliseksi kesäpalatsiksi rakennettu rakennus, joka lukeutuu ehdottomasti Romanian kauneimpien joukkoon.
Sieltä jatkettiin Branin kylään, koko Transilvanian tunnetuimpaan vierailukohteeseen. Linna rakennettiin 1200-luvulla tärkeän kauppareitin turvaksi, mutta maineensa se on saanut kuuluisimmasta isännästään: 1400-luvulla eläneestä Valakian prinssi Vlad III Draculista. Hän hankkiutui eroon vihollisistaan julmalla tavalla, usein seivästämällä — siitä lisänimi Tepes, Seivästäjä. Isänsä Vlad II kuului saksalaiseen Lohikäärme-ritarikuntaan, ja lohikäärme symboloi keskiajalla paholaista; siitä uskotaan tulevan nimi Dracul. Vlad Tepes on Bram Stokerin tunnetuksi tekemän Dracula-myytin esikuva, ja Branin linna mielletään kreivi Draculan kotilinnaksi. Onko se totta vai tarua — sen kuuli linnakierroksella.
Iltapäivällä pysähdyttiin Azuga Rhein -viinikellareille kuulemaan, miten paikallinen kuohuviini tehdään. Maailmansotien aikana kellari tunnettiin Romanian kuninkaallisen perheen virallisena viinintoimittajana. Sen rakensi 1800-luvun loppupuolella saksalainen sijoittaja Rhein, joka tuli alueelle muiden sijoittajien mukana kuningas Carol I:n rakentaessa Pelesin linnaa. Tila on edelleen yksi vanhimmista romanialaisista viinitiloista, jotka valmistavat kuohuviinin perinteisellä Champenoise-menetelmällä. Myöhäisen lounaan jälkeen käännyttiin kohti Bukarestia, jonne saavuttiin vasta illalla.
Viimeiset päivät
Neljäs päivä jätettiin vapaaksi omatoimiseen kaupunkiin tutustumiseen ja tuliaisostoksiin. Illalla kokoonnuttiin vielä läksiäisillalliselle Jaristea-ravintolaan.
Sunnuntaina huoneiden luovutuksen jälkeen matkalla lentokentälle pysähdyttiin Village Museum -ulkoilmamuseossa. Kotimatka kulki Riian kautta Helsinkiin, ja takana oli jälleen yksi Kauppaseuran matkakokous, joka jätti muistoja ja vahvisti porukan yhteishenkeä.