Ylivieskan Kauppaseura perustettiin 26.05.1964, jolloin R. Cajanus Oy:n kahviossa pidetyssä perustavassa kokouksessa valittiin toimikunta viemään toimintaa eteenpäin.
Aloittaen kauppaseuran perustamiseksi teki Ylivieskan Yksityisyrittäjät ry, nimeten samalla asiaa valmistelevan toimikunnan. Perustamiskokouksen avauksen suoritti toimikunnan jäsen, sittemmin edesmennyt Emill Märsell.
Laajemman alustuksen perustamisasiasta ja perustamisen tarpeellisuudesta esitti toimikunnan puheenjohtaja, pankinjohtaja Seppo Pesonen. “Ylivieskassa on jo pitemmän aikaa kaivattu paikkaa, jossa voisi kokoontua iltaisin miellyttävässä seurassa, keskustellen ehkä päivän kysymyksistä ja ennen kaikkea rentoutua kiireisten päivätöiden jälkeen. Liike-elämän edustaiat ovat puolestaan kaivanneet monta kertaa paikkaa, jossa tärkeitäkin liikeneuvotteluja voitaisiin pitää otollisessa ympäristössä tai paikkaa, jossa voisi vierailleen tarjota jotakin suuhun pantavaa. Kotihan ei useinkaan tähän tarkoitukseen sovellu ja aviopuolisot joutuvat kohtuuttomien rasitusten alaisiksi”. On muistettava, ettei Ylivieskan silloisessa kirkonkylässä tuolloin ollut vielä yhtään anniskeluoikeuksin varustettua ravitsemus- ja majoitusliikettä.
Vilkkaan keskustelun jälkeen päätti kokous yksimielisesti perustaa Ylivieskan kauppaseuran. Puheenjohtajana perustamiskokouksessa toimi pkj Seppo Pesonen ja sihteerinä kauppias Aarne Jämsä.
Perustamisasiakirjan allekirjoittivat kokouksen valtuuttamina pankinjohtaja Seppo Pesonen, piiri-insinööri V P Halonen, toimitusjohtaja V E Kajasmaa, toimitusjohtaja Esko Erkinheimo, liikkeenharjoittajat Aate Kippola ja Jaakko Sorvisto sekä sittemmin edesmenneet toimitusjohtajat Emil Märsell ja V K Lento.
Perustamiskokouksessa hyväksyttyjen sääntöjen mukaan Ylivieskan Kauppaseuran tarkoituksena on liittää läheisempään yhteyteen samoin ajattelevia henkilöitä talousalueella, aikaansaada jäsenten keskuudessa hyödyllistä ja huvittavaa seurustelua, keskustella päivän kysymyksistä, järjestää illanviettoja, tarkoitusta varten varattuun huoneistoon, tilata sanomalehtiä, aikakausikirjallisuutta ja muutakin kirjallisuutta sekä muillakin edellä mainittuun verrattavilla tavoilla koettaa aikaansaada kodikasta ja sivistävää seuraelämää.
Tarkoitusperiensä saavuttamiseksi seura voi harjoittaa mm. ravintola- ja kahvilaliikettä, jossa pelataan biljardia, mikäli siihen on saatu asianmukainen lupa.
Ylivieskan Kauppaseura merkittiin yhdistysrekisteriin 16.10.1964, jolloin toiminta sai virallisen luonteen.
Ylivieskan Kauppaseuran ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi pankinjohtaja Seppo Pesonen, varapuheen johtajaksi piiri-insinööri V P Halonen ja jäseniksi toimitusjohtaja Emil Märsell, toimitusjohtaja Esko Erkinheimo, fil. maisteri V E Kajasmaa, johtajat Aate Kippola ja Jaakko Sorvisto sekä toimitusjohtaja V K Lento.
Kauppaseuran puheenjohtajina ovat toimineet:
– pankinjohtaja Seppo Pesonen vv. 64 – 67
– toimitusjohtaja Esko Erkinheimo Y. 68
– toimitusjohtaja Lauri Haanpää vv. 69 – 70
– johtaja Jaakko Sorvisto v. 71
– liikkeenharjoittaja Niilo Norppa TV. 72 – 73.
Nykyisenä puheenjohtajana toimii teollisuusneuvos Antti Niska.
Varapuheenjohtajina ovat vastaavasti toimineet:
– piiri-insinööri V P Halonen vv. 65 – 67
– pankinjohtaja Seppo Pesonen w. 68 – 70
– toimitusjohtaja Jussi Malkamäki TV. 71 -72
– dipl. ins. Pekka Taskinen v. 73
– elinkeinoasiamies Markku Niemi v. 74.
Sihteerin tehtäviä ovat eri vuosina hoitaneet toimitusjohtaja Esko Erkinheimo, johtaja Jaakko Sorvisto, toimitus johtaja Kalevi Mäkinen ja liikkeenharjoittaja Paavo Mäki ja dipl.ins. Pekka Taskinen. Nykyisenä sihteerinä on merkonomi Paavo Mäki.
Alkuvuosina seuran toiminta kohdistui voimakkaasti omien klubitilojen hankintamahdollisuuksien selvittämiseen. Tutkittiin perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Esillä olivat mm. omien tilojen vuokraaminen R. Cajanus Oy:ltä, Nousiaisten perikunnalta ja Ylivieskan kauppalalta ns. Lääkärilän rakennus ja näiden tilojen kunnostamismahdollisuudet. Jokaisesta vaihtoehdosta laadittiin yksityiskohtaisia piirustuksia ja ratkaisumalleja samoin kuin paneuduttiin toiminnallisiin kysymyksiin. Neuvottelut ALKOn kanssa muodostivat tärkeän osan näissä tutkimuksissa. Taloudelliset kysymykset asettivat jokaisen vaihtoehdon kohdalla suurajoitukset oman klubitoiminnan aloittamiselle.
Tilakysymyksen kohdalla edistyttiin kuitenkin vaikeuksista huolimatta. Ensimmäisenä saavutuksena oli oman nimikkokabinetin saaminen uudesta Ravintola Koskihovista Ylivieskan Osuuskaupan myötävaikutuksella. Kapinetti oli käytettävissä päivisin ja maanantai, tiistai ja. torstai-iltaisin. Järjestely tarjosi mahdollisuudet klubitoiminnan aloittamiselle, Hyvänä puolena oli, ettei se aiheuttanut kauppaseuralle taloudellista riskiä mutta antoi arvokkaita kokemuksia tilojen käytöstä. Kapinetin kalusto, televisio ja puhelin mukaan luettuina olivat Ylivieskan Osuuskaupan hankkimia. Kabinettiin tilattiin jo tällöin Kauppaseuran toimesta muutamia aikakausi- ja sanomalehtiä.
Lokakuun 18 päivänä 1965 päätti Kauppaseuran ylimääräinen kokous rohkeasti ja ennakkoluulottomasti merkitä Kiinteistö Oy Vieskankulmasta kiinteistöön sijoittuvan hotelli-ravintolan yhteydestä omiksi klubitiloiksi 36 m2:n suuruisen huoneiston, joka käsittää kaksi erillistä kabinettia. Huoneiston hankintahinta oli 22.800 markkaa, jonka maksamiseksi tarvittiin PYP:ltä 15.000 markan suuruinen laina. Joulukuussa 1966 merkityt tilat saatiin sitten valmiina käyttöön ja näin oli toinen seuran alkuvuosien päätavoitteista saavutettu. Jäsenmäärä oli vuoden päättyessä 49 maksanutta jäsentä ja lukuisa joukko tilannetta seuraavia.
Ilman asianmukaista ja korkeatasoista kalustoa olisivat tilat olleet puutteelliset. Kalustuksen hankinnan mahdollistivat lahjoittajat ja työmme tukijat. Pienemmän kabinetin koko kaluston lahjoittivat Ylivieskan Yksityisyrittäjät. Yhdistetyn television ja radion Philips-tehdas, verhot Kesko asiakaskauppiaineen, valaisimet lahjoitti edesmennyt rakennusurakoitsija Heino Kärppä, joka ilman eri korvausta hoiti huoneistoon äänieristeet, kaksoisovet ja erilliset WC-tilat. Rahalahjoituksin tukivat Kauppaseuraa monet henkilöt, jotka eivät halunneet nimiään julkisuuteen. Silloisille lahjoittajillemme on tässäkin yhteydessä perusteltua syytä lausua parhaat kiitokset.
Sääntömääräisten kokoustensa lisäksi on kauppaseura järjestänyt erilaisia tilaisuuksia: neuvonta- ja koulutustilaisuuksia, illanviettoja ja keskusteluiltoja. Tilaisuuksissa on seuran omien jäsenten lisäksi esiintynyt esitelmöitsijöinä ja alustajina ulkopuolisia asiantuntijoita. Monet tilaisuuksista ovat olleet avoimia myöskin suurelle yleisölle ja asian harrastajille. Ulkopuolisista alustajista mainittakoon mm. pankinjohtaja, eversti evp. Yrjö Hautala, teollisuusneuvos Arvi Pappinen, maanmittausinsinööri P. Littow, kaupunginjohtaja Erkki Pokki, maisteri Avikainen, insinööri S. Pöyry, toimitusjohtaja evltn. evp. Matti Jokelainen, yritysasiamies Martti Rinnekangas, dipl.ins. Typpö, fil.lis. Veijo Törnros, rehtori Alpo Miettinen, verojohtaja Toivo Silvonen ja insinööri Veikko Sorvisto.
Ylivieskan Kauppaseuran perustavassa kokouksessa tuotiin jo voimakkaasti esille vaatimus, että kauppaseuran tulee omalta osaltaan pyrkiä viemään eteenpäin Ylivieskan talousalueen kehitystä. Jo silloin todettiin, että kauppaseura täysin epäpoliittisena järjestönä voi hoitaa tätä kysymystä monellakin tavoin. Jo se, että tutustutaan eri tavoilla ajatteleviin henkilöihin ja voidaan keskustella asioista ilman eturistiriitoja miellyttävässä ympäristössä on omiaan auttamaan asioiden eteenpäin menoa. Tätä kautta voidaan asioita tarkastella paljon laajemmin ja toivottavasti unohtaa hetkeksi keskinäiset erimielisyydet
Olimme tuolloin yksimielisiä siitä, että Ylivieskan Kauppaseuran laajin ja vaativin työkenttä on saada talousalueellamme ensin sen verran yksimielisyyttä, että voimme itse vaikuttaa oman alueemme kehitykseen. Näimme silloin, että vain me itse, tämän talousalueen asukkaat, voimme korjata tilannetta, olla tasavertaisia neuvotteluihin osallistujia kunhan luomme pohjan toiminnallemme ja saamme taaksemme tarpeeksi suuren voiman. Muutoin me olemme vain Don Quijoteja tuulimyllyjä vastaan.
Tuolloin toimintamme alkuvuosina oli mm. kauppakamariasia voimakkaasti ja usein esillä. Nähdäksemme näiden alueiden asiat eivät tulleet tarpeeksi hyvin esiin, eikä alueemme kehittämistä jaksettu riittävästi muualla ajatella. Olipa mielestämme tavattavissa jopa suoranaista vihamielisyyttä aluettamme kohtaan eräissä johtavissa piireissä. Olimme kauppakamariasiassa varsin pitkällä ja löytäneet talousalueen asukkaina ja yrittäjinä toisemme – yhteisen nimittäjän: kauppakamariosaston – mutta hanke kaadettiin tyrmäyksellä tehokkaasti hyväksi käyttäen alueen kuntien välisiä ristiriitoja ja tiettyjä organisaatiosidoksia. Oma kauppakamariosasto on saamatta ja jokilaaksomme on kauppakamari-asiassa täysin hajalla.
Vuonna 1965 kesäkuun 9 päivänä lähetimme Kauppa- ja teollisuusministeriölle kirjelmän, jossa perustellusti esitimme uuden pienteollisuuspiiritoimiston perustamista silloiseen Ylivieskan kauppalaan. Tänään voimme olla iloisia, että silloinen aloitteemme, jota myöskin henkilökohtaisesti yritimme hoitaa, on toteutumassa.
Alkuvuosien toiminnoista voisimme myöskin poimia kannanottojamme mm. kuntauudistusasiassa, jossa painotimme yhteistoiminta-aluevaihtoehdon paremmuutta, Kalajokilaakson Pienteollisuusyhdistyksen perustamisasiassa, alueellisessa ja paikkakuntakohtaisessa informaatioasiassa, Ylivieskan kaupunkikysymyksessä jne.
Alkuvuosien tiiviimmän toiminnan aikojen on Kauppaseurankin toiminnassa ollut hiljaisempia ja tyvenempiä kausia. Ulospäin suuntautuva toiminta on jäänyt vähäiseksi ja jäsenistön mielenkiintokin omaa klubia kohtaan on laimentunut. Oma huoneisto ei ole viihtyisyystekijänä näytellyt yhtä tärkeätä osaa kuin alkuvuosina. Jäsenmäärä on vakiintunut tietylle tasolle, koska toiminnallisella puolella ei ole ollut uutta tarjottavaa. Nämä välivuodet ovat ilmeisesti olleet tarpeen oikean. klubihengen löytämiseksi ja luomiseksi. Jäsenistön on muodostettava suuri kokonaisuus, jossa yksilölle annetaan oma arvonsa silti loukkaamatta toisen jäsenen vapautta ja mielipiteitä. Oikean hengen muodostumisessa näyttelee kaikissa vaiheissa ratkaisevaa osaa jäsenistön oma, sisäinen kuri.
Taakse jääneeseen, suhteellisen lyhyeen ajanjaksoon sisältyy monia muistoja. Muistoja koetuista iloista ja murheista. Vuosien saatossa aina vain hupaisemmaksi tulevasta muistosta haluaisin palauttaa mieliin eräässä tätä talousaluetta edustavassa sanomalehdessä julkaistun laajan yleisönosaston kirjoituksen, jossa todettiin rahamiessuhtein paikkakunnalle hankittavan paikkaa ja klubia, jonka ainoa hyöty on siinä, että siellä voidaan imeä pää täyteen, eikä poliisi taluta putkaan, koska klubin toimintaa ei valvota niin kuin julkisen ravintolan. Samaisen kirjoittajan – sittemmin tunnetun ylivieskalaisen viranhaltijan ja luottamusmiehen väittämän mukaan kauppaseuran ainoa tavoite on juopuneen kauppa- tai liiketuttavan jymäyttäminen. Luulen tulkitsevani päättyneen 10-vuotiskauden toimintajakson tuloksia oikein jos totean, että ne antavat samaiselle kirjoittajalle vastauksen hänen esittämäänsä ivalliseen kysymykseen: eikö Kauppaseuralla ole muuta toimintamuotoa ja tavoitetta kuin ihannoimansa anniskelupaikan perustaminen ja ylläpitäminen.
Lyhyessä historiikissa on mahdotonta luetella kaikkia niitä henkilöitä, jotka ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella ovat vaivojaan säästämättä osallistuneet kauppaseuramme työskentelyyn johtokunnissa tai erilaisissa toimikunnissa. Lukuisat ovat myös ne henkilöt, jotka ovat eri tavoin osallistuneet seuramme toimintaan virallisten toimielimien ulkopuolella.
Ylivieskan Kauppaseuralla on syytä osoittaa kiitollisuuttaan kaikille nimeltä mainituille, vastuunalaisissa tehtävissä toimineille, samoin kuin muillekin toimintaan osallistuneille henkilöille heidän uhrautuvasta ja suuriarvoisesta työstään toiminnan eteenpäin viemisessä ja kehittämisessä. Jo pelkästään liittymis- ja jäsenmaksujen suorittaminen alkuvuosina, jolloin seuralla ei vielä ollut tarjottavana oikeastaan mitään vastapalveluksia, on parhaimman kiitoksemme ansaitseva suoritus.
Ylivieskan Kauppaseuran syntysanat lausuttiin melkein täsmälleen 10 vuotta sitten. Seuran tarkoituksena mainittiin jo silloin olevan eri yhteiskuntapiirejä ja eri kuntia, vieläpä eri jokilaaksoja edustavien henkilöiden tutustuttaminen toisiinsa ja tätä kautta keskinaisen ymmärtämyksen lisääminen. Oli useasti jouduttu toteamaan, kuten edelläkin on jo todettu, kuinka keskinaisen sovun puutteesta johtuen oli menetetty lukuisia mahdollisuuksia alueemme elinehtojen parantamiseksi. Samoin oli jouduttu toteamaan sekin karvas tosiasia, ettei ilman omia ponnisteluja meille näitä mahdollisuuksia tarjotakaan. Päinvastoin toiset voimakkaammat vievät parhaat palat.
Lähdimme silloin siitä, että tarjoamalla miellyttävän tapaamisympäristön, ympäristön, jossa vaalitaan hyviä tapoja ja pyritään saamaan aikaan rakentavaan keskusteluun, edesautamme omalta osaltamme edellä mainittujen päämäärien saavuttamista. Klubista tulisi muodostua miellyttävä vapaahetkien viettopaikka, jossa keskusteltaisiin päivän kysymyksistä ja vaihdettaisiin mielipiteitä ajankohtaisista asioista.
Tänään kymmenen vuotta toimintamme aloittamisen jälkeen voinemme todeta, että ne samat alunperin omaksutut tavoitteet ovat edelleen voimassa ja niiden eteen kannattaa jatkuvasti ponnistella. Toimitilamme tarvitsevat jatkuvaa kohentamista ja jäsenistön kasvaessa ja aktivoituessa lisätilojen, mahdollisesti kokonaan uusien ratkaisujen toteuttaminen tulee välttämättömäksi. Samoin olemme aivan viime aikoinakin saaneet uusia opetuksia siitä, että meidän itse on koottava voimamme ja puhallettava yhteen hiileen tuloksiin päästäksemme. Samoin meidän on luotava mahdollisuuksia näiden päämäärien saavuttamiseksi. Tallöin pätevät vieläkin jo seuramme toiminnan alkuaikoina omaksutut toimintatavat.
Poliittisesti ja kunnallispoliittisesti täysin neutraalissa veljellisessä ilmapiirissä löytää moni asia varmaan paljon helpommin myönteisen ratkaisunsa. Ylivieskan Kauppaseura ei ole halunnut, eikä sen koskaan tulekaan olla mikään itsetarkoitus, joka toiminnallaan sulkisi pois muut elimet. Päinvastoin se on halunnut ja sen tulee työskennellä muiden rinnalla mieluummin täydentäen niiden työtä. Eri asia on vastaisuudessa, mitä tehtäviä sille uskotaan tai miten laajaksi työmme muodostuu. Mutta sekin riippuu meistä itsestämme.
Ensimmäisen kymmenvuotiskauden päättyessä on mielestäni syytä korostaa oikean klubihengen merkitystä. Meidän tulee kauppaseuran jäseninä, edustammepa mitä ryhmiä tahansa, unohtaa oma usein itsekäs minämme ja suhtautua toisiin jäseniin toverillisesti ja kunnioittaen heidän mielipiteitään. Oikean klubihengen luomisessa lankeaa suuri vastuu vanhemmille klubiveljille. Tässä mielessä hyvinä ja velvoittavina olkoon muistikuvat edesmenneistä perustajajäsenistämme Emil Märsell’istä ja V K Lehdosta, jotka omalla esimerkillään olivat luomassa alkuaikojen klubihenkeä.
Vasta sitten, kun me olemme voineet luoda keskuuteemme oikean hengen, voimme odottaa toiminnaltamme tuloksia. Vasta silloin on toiminnallamme tulevaisuus edessään.
Ylivieskan Kauppaseura voi jatkaa toimintaansa luottavaisin mielin. Voimme perustellusti uskoa, että jäsenjoukkomme entisestään aktivoituu ja kohtuullisessa määrin kasvaa. Viihtyvyyskysymykset suurempien alueellisten kysymysten ohella tulevat varmaan riittävässä määrin työllistään jäsenistömme ja pitämään sen virkeänä ja elinvoimaisena joukkona, joka antaa oman panoksensa ympäristönsä kehitykselle.
Pankinjohtaja Seppo Pesonen
04.10.1974